Inseminaatio ja ovulaation induktio

Ovulaation induktio

Raskauden onnistumisen yksi edellytys on munasolun kypsyminen ja irtoaminen. Jos näin ei tapahdu luonnostaan, munasolun kypsyminen ja irtoaminen voidaan saada aikaan lääkehoidon avulla. Tällöin puhutaan ovulaation induktiosta eli munarakkulan kypsytyshoidosta. Hoitomuotoa tarvitaan, jos naisen oma kuukautiskierto on normaalista poikkeava tai sitä ei ole lainkaan. Jos naisen oma kuukautiskierto toimii, voidaan hormonihoitoa käyttää tukemaan munarakkulan kehitystä ja munasolun irtoamista.

Periaatteena ovulaation induktiossa on stimuloida hormonilääkityksen avulla munasarjoja tuottamaan yhtä kiertoa kohti yksi munarakkula ja yksi kypsä munasolu, joka hedelmöittyy yhdynnän jälkeen. Hormoneja voidaan annostella tabletteina tai pistoksina ihon alle. Ovulaatiohoidon etenemistä seurataan muutaman päivän välein ultraäänitutkimuksilla ja tarvittaessa verinäytteestä tehtävillä hormonimäärityksillä. Hoidon onnistumiselle on tärkeää, että yhdyntä ajoitetaan munasolun irtoamisen ajankohtaan. Ajoituksessa voidaan käyttää apuna apteekissa myytävää virtsasta tehtävää ovulaatiotestiä (LH-testi).

Inseminaatio

Inseminaatio otetaan käyttöön usein ensimmäisenä lapsettomuuden hoitomuotona miehestä johtuvassa tai selittämättömässä lapsettomuudessa. Inseminaatiossa siemennestenäytteestä erotellut parhaat, liikkuvat siittiöt viedään ohuella katetrilla naisen kohtuonteloon ovulaation ajankohtana ja hedelmöittyminen tapahtuu naisen elimistössä. Koska inseminaatiolla tehtävä hedelmöitys tapahtuu luonnollisessa ympäristössä eli munanjohtimessa, ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve. Inseminaatiohoidon onnistuminen edellyttää myös, että siemennestenäytteessä on käsittelyn jälkeen riittävästi hyvin liikkuvia siittiöitä, muussa tapauksessa hoitovaihtoehtona on koeputkihedelmöityshoito.

Inseminaatio voidaan tehdä joko luonnollisessa kuukautiskierrossa mahdollisimman lähellä ovulaation ajankohtaa tai yhdistettynä lääkkeelliseen munasolun kypsytyshoitoon. Luonnollisen kierron inseminaatio ajoitetaan kotona tehtävällä ovulaatiotestillä, joka mittaa virtsan LH-hormonin pitoisuutta. Etenkin hormonilääkitystä käytettäessä on tärkeää seurata hoitoa ultraäänitutkimuksilla sen varmistamiseksi, ettei munasarjoissa kehity liian monta munarakkulaa, mikä lisää monisikiöraskauden riskiä. Ihanteellinen määrä on 1-2 kypsää munasolua. Ultraäänitutkimusten avulla on myös helppo määrittää paras mahdollinen ajankohta inseminaatiolle.

Inseminaatiota varten annettu siemennestenäyte käsitellään parhaiden, liikkuvien siittiöiden erottelemiseksi. Tällä tavoin siemennesteessä mahdollisesti olevia siittiövasta-aineita ja muita epäpuhtauksia saadaan vähennettyä ja siittiöiden liikkuvuutta ja hedelmöityskykyä parannettua.

Inseminaatiohoidon onnistumistulokseen vaikuttavat ennen kaikkea naisen ikä, mutta myös siemennesteen laatu ja inseminaation ajoituksen onnistuminen. Onnistumisprosentti inseminaatiossa yhdistettynä hormonihoitoon on parhaimmillaan 10–20 prosenttia hoitokiertoa kohden. Inseminaatiohoitoja toistetaan yleensä muutaman kerran, jonka jälkeen on hyvä keskustella lääkärin kanssa mahdollisista muista hoitovaihtoehdoista.

Inseminaatiohoito voidaan toteuttaa myös luovutetuilla siittiöillä. Ovumia Fertinovassa on käytössä oma spermapankki, jossa on saatavilla suomalaisten spermanlahjoittajien siittiöitä. Toinen vaihtoehto on tilata siittiöitä Tanskasta. Näistä vaihtoehdoista saat lisätietoja suoraan klinikoiltamme.

 

Varaa aika hedelmöityshoitolääkärin ensikäynnille ›

Kysy lisää hoidoistamme: