Inseminaatio
Inseminaatio on usein ensimmäinen hoitomuoto miehestä johtuvaan tai selittämättömään lapsettomuuteen. Inseminaatiossa siemennestenäytteestä erotellut parhaat, liikkuvat siittiöt viedään ohuella katetrilla naisen kohtuonteloon ovulaation ajankohtana, ja hedelmöittyminen tapahtuu naisen elimistössä. Koska inseminaatiossa hedelmöitys tapahtuu luonnollisessa ympäristössä eli munanjohtimessa, ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve. Inseminaation onnistuminen edellyttää myös, että siemennestenäytteessä on käsittelyn jälkeen riittävästi hyvin liikkuvia siittiöitä, muussa tapauksessa vaihtoehtona on koeputkihedelmöitys.
Inseminaatio voidaan tehdä joko luonnollisessa kuukautiskierrossa mahdollisimman lähellä ovulaation ajankohtaa tai yhdistettynä lääkkeelliseen munasolun kypsytyshoitoon. Luonnollisen kierron inseminaatio ajoitetaan kotona tehtävällä ovulaatiotestillä, joka mittaa virtsan LH-hormonin pitoisuutta. Inseminaatio tehdään pestyillä siittiöillä 12–42 tuntia positiivisen testin jälkeen eli mahdollisimman lähellä ovulaation hetkeä. Parhaat tulokset inseminaatiossa yleensä saavutetaan, kun inseminaatioon yhdistetään hormonilääkitys. On kuitenkin tärkeää seurata hoitoa asianmukaisesti sen varmistamiseksi, ettei munasarjoissa kehity liian monta munarakkulaa, mikä lisää monisikiöraskauden riskiä. Ihanteellinen määrä on 1–2 kypsää munasolua. Munarakkulan kypsytyshoidossa eli ovulaation induktiossa inseminaatio ajoitetaan ultraäänitutkimuksen perusteella. Itse inseminaatio tehdään 24–42 tuntia ovulaation aikaansaavan hCG-pistoksen jälkeen. Inseminaatioita tehdään Ovumia Helsingissä ja Ovumia Kuopiossa sovittaessa myös lauantaisin.
Siemennestenäyte annetaan inseminaatiopäivänä ja se käsitellään parhaiden, liikkuvien siittiöiden erottelemiseksi. Tällä tavoin siemennesteessä mahdollisesti olevia siittiövasta-aineita ja muita epäpuhtauksia saadaan vähennettyä ja siittiöiden liikkuvuutta ja hedelmöityskykyä parannettua. Inseminaatiossa voidaan joissakin tapauksissa käyttää myös ennalta pakastettua siemennestettä. Ovumiassa on tavallisen sperma-analyysin lisäksi käytössä myös sperman oksidatiivista stressitasoa mittaava testi. Oksidatiivinen stressi tarkoittaa epätasapainoa vapaiden happiradikaalien ja niiltä suojaavien antioksidanttien välillä. Sperman oksidatiivista stressiä voidaan mitata MiOXSYS (Male Infertility Oxidative System) -testillä, joka on käytössä klinikoillamme. Tieteellisissä tutkimuksissa korkea MiOXSYS-lukema on liitetty alhaiseen siittiöiden määrään ja liikkuvuuteen sekä kohonneeseen DNA-vaurioiden riskiin.
Inseminaatiohoidon onnistumistulokseen vaikuttavat ennen kaikkea naisen ikä, mutta myös siemennesteen laatu ja inseminaation ajoituksen onnistuminen. Onnistumisprosentti inseminaatiossa yhdistettynä hormonihoitoon on parhaimmillaan 10–20 prosenttia hoitokiertoa kohden. Inseminaatiohoitoja toistetaan yleensä muutaman kerran, minkä jälkeen on hyvä keskustella lääkärin kanssa mahdollisista muista hoitovaihtoehdoista. Inseminaatiohoidon jälkeen siirrytään yleensä koeputkihedelmöitys- eli IVF-hoitoon.
Inseminaatiohoito voidaan toteuttaa myös luovutetuilla siittiöillä. Ovumialla on oma rekisteröityjen lahjoittajien spermapankki, josta saa suomalaisia siittiöitä.
Halutessasi voimme myös tilata donorspermaa kansainvälisistä spermapankeista, European Sperm Bankista tai Cryosilta. Kun hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja, luovutettujen sukusolujen vastaanottaja tapaa ennen hoidon alkua psykologin niin kutsutussa lahjasoluneuvonnassa. Lakisääteisessä lahjasoluneuvonnassa on tarkoituksena varmistua siitä, että hoitoon hakeutuva miettii lahjoitettujen sukusolujen käytön merkitystä kaikilta näkökannoilta ennen hoidon aloittamista. Lisätietoa hedelmöityshoitolaista täältä.
Lue lisää hoidoista luovutetuilla siittiöillä.