Blogi 8.5.2018

Viaton utelu vauvatoiveista voi satuttaa tahattomasti lapsetonta

“Noh, onkos teillä täällä jo perheenlisäystä tulollaan?”, kysyi puolituttu mummo minulta sukujuhlissa pullakahvijonon ahtaudessa kovaan ääneen ja taputti samalla vatsaani. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin ja kavahdin sisäisesti, mutta sain sentään vastattua. Totesin ykskantaan, että “yritetty on, mutta ei – ei ole tulollaan”. Elettiin 2000-luvun alkuvuosia.

Ei sillä, että kyseinen tapahtuma olisi ollut ainoa, joka niinä vuosina minua vavisutti tai sai voimaan pahoin, mutta jotakin tässä yksittäisessä kohtaamisessa oli sellaista, mikä siinä hetkessä sai minut sisuuntumaan.

Päätin kesäjuhlissa kahvia ryystäessäni, että jos näistä kohtaamisista lopulta selviän ja pääsen jollakin tavoin sinuiksi sen kanssa, että sisälläni ei tule suvunjatketta sikiämään, tulen tekemään kaikkeni, jotta tulevien sukupolvien naisilla olisi tämän asian suhteen helpompaa. Tulisin puhumaan lapsettomuudesta ja tukemaan tahoja, jotka pyrkivät tekemään hedelmällisyyden haasteita näkyväksi yhteiskunnassa.

Puolisentoista vuosikymmentä myöhemmin olen työkseni jo pitkään tukenut lapsettomuusklinikalla miehiä ja naisia, jotka kamppailevat samojen kysymysten kanssa kuin itse taannoin. Lapsettomuudesta onneksi puhutaan julkisesti paljon enemmän kuin aiemmin, mutta tahattomasti lapsettomien haasteet ja pelot ihmissuhteissaan eivät silti ole täysin kadonneet.

Edelleen elämänsä usein suurinta kriisiä läpikäyvät parit pohtivat, mitä sanoa lapsitoiveita tivaaville sukulaisille, kuinka selvitä taas yksistä ristiäisistä vaillejääneinä sivustakatsojina tai uskaltaako kertoa esimiehelle lapsettomuushoidoista ilman pelkoa urakehityksen tyssäämisestä.

Edelleenkään kaikilla meistä ei ole ymmärrystä toteutumattoman lapsitoiveen usein musertavista vaikutuksista tai kykyä nähdä, miten sinänsä viattomilta vaikuttavat kysymykset vauvasuunnitelmista voivat satuttaa.

Tällä viikolla onneksi vietetään taas tahattomasti lapsettomien omaa Simpukka-viikkoa, joka huipentuu lapsettomien lauantaihin monine tapahtumineen. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n organisoima teemaviikko on yksi tapa tehdä tahatonta lapsettomuutta näkyväksi
ja samalla tarjota tukea ja kannattelua niille tuhansille suomalaisille, joita aihepiiri koskettaa.

Simpukka-viikon myötä kuljemme toivottavasti kohti tulevaisuutta, joka on tahattomasti lapsettomille armollisempi. Toivon, että jatkossa jokainen lapseton saa pitää vatsansa suojassa uteliailta taputteluilta ja juoda kahvinsa rauhassa.


Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen
PsM, laillistettu psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja


1 comment

Harri, 4.7.2018 14.50

Hei!
Kiitos Hesarissa 14.6. olleesta jutusta. Olen 61 v mies, vaimoni muutaman vuoden nuorempi, joten asia ei ole enää kovin ajankohtainen. Yksi kohta kuitenkin kosketti oikein kunnolla. Voiko kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollut? Mielestäni voi. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 2004 alkaen, toki tunsimme toisemme paljon pitemmältä ajalta. Yhteinen päätöksemme oli olla edes yrittämättä lapsia. Hieman alle 30 v minulla oli suhde, joka olisi hyvin voinut johtaa perheen perustamiseen, mutta se päättyi, melko sopuisasti onneksi. Olin jollakin tavalla kypsymätön ja hukassa kuten nuoret miehet joskus/usein ovat. Vastapuolellakin oli omat vaikeutensa… Seuraavat 15 vuotta painoin hulluna duunia Suomessa ja ulkomailla. Työpaikka lääkärinä oli varma, talous turvattu, ulkoisesti kaikki kunnossa… Jälkeenpäin ajatellen ilmeistä ongelmien kieltämistä.
Talvella naapurimme kutsui meidät avioehtosopimuksen todistajiksi. Silloin heidän alle 3 v tyttärensä pyysi päästä syliini. Sitä seurannutta myllerrystä sisälläni en pysty kunnolla kuvailemaan. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä lapsiperheen arjen pyörittämisen kanssa. Jonkinlaiset valmiudet minulla olisi ehkä isäksi ollut. Useat naiset, työkavereita ja vaimoni viimeksi, ovat sanoneet, että minusta olisi tullut hyvä isä. Alle 30 v itsestäni en olisi varma, mutta ehkä siivet olisivat kantaneet tai olisi kasvanut tehtävän mukana.
Olen hyväksynyt tilanteen. Ajoittain sisällä tuntuu pieni ikävä…
Tästä tuli nyt aikamoista vuodatusta.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Reply


Kommentoi