• fi
    • en

Vaihdevuodet, keskenmeno, raskauspahoinvointi – kaikki meni vaikeimman kautta, mutta lahjamunasoluhoito oli meille oikea ratkaisu

Kun meille ehdotettiin lahjamunasoluhoitoa, olimme jo henkisesti valmistautuneita siihen. Asia oli käsitelty ja päätös oikeastaan tehty. Olimme unelmoineet vanhemmuudesta jo vuosia ja valmiita tekemään sen eteen mitä tahansa.

Vaihtoehtoina oli jäädä ilman lasta, yrittää adoptiota tai lähteä lahjamunasoluhoitoon. Halusin kokea raskauden, joten ratkaisu oli selvä.

Tulimme Ovumialle ensimmäisen kerran 2014, jolloin takana oli vajaa vuosi ja pari hoitoa omilla soluilla Fertinovalla. Omilla soluilla yritettiin vielä puolenkymmentä kertaa. Kerran onnistikin, mutta yritys päättyi keskenmenoon.

Tiesimme, että mahdollisuudet olivat pienet, sillä minulla oli todettu ennenaikaiset vaihdevuodet jo reilusti alle kolmikymppisenä. Se on perinnöllistä, sama vaiva on ollut äidilläni ja isoäidilläni.

Halusimme kuitenkin kokeilla ja yritimme sitkeästi. Ovumiassa vinkattiin, että saamme jatkaa yrittämistä niin kauan kuin haluamme, mutta siinä ei ole välttämättä järkeä.

Lahjasolujonoon pääseminen oli helpotus

Keskenmeno ajoi kriisin kaiken – oman pään, kropan ja parisuhteen. Kaikki tuntui hirveältä. Oli pakko pitää pieni tauko, että keho ja mieli toipuivat.

Lahjasoluhoitoihin siirtyminen olikin suuri helpotus. Ei tarvinnut enää yrittää omilla soluilla. Ei jatkuvaa odotusta, pettymistä, innostumista ja taas uudelleen pettymistä. Tuntui siltä, että meille aukeni ihan uusi ovi.

Toisaalta myös pelotti, koska tämä oli viimeinen vaihtoehto. Siinä oli paljon pelissä. Minua ei kuitenkaan häirinnyt se, ettei minulla ja lapsellani olisi yhteistä geeniperimää. Mielestäni äitiys ei synny geenien vaan rakkauden kautta. Oli selvää, että tämä on oikea tapa meille.

Syksyllä 2017 aloimme jonottaa lahjasoluja. Kävimme psykologilla, ja klinikalla selvitettiin tarkkaan, mitä hoito merkitsee ja olimmeko varmasti valmiita.

Luovuttaja löytyi jo 2018 tammikuussa. Heti helmikuussa tehtiin hoito, ja tulin saman tien raskaaksi.

Vaikeasta raskaudesta keskoshoitoon

Raskauskaan ei mennyt oppikirjojen mukaan. Olin hyvin huonovointinen ja oksensin reilusti yli 20. viikolle asti.

Kävi vielä niin, että lapsi syntyi pikkukeskosena ja päälle tuli kolmen kuukauden rankka jakso sairaalassa. Tuntui, että kaikki meni vaikeimman kautta. Koko matka oli raskas prosessi.

Lapsettomuuden jälkeen keskosuus tuntui kohtuuttomalta. Nyt asiasta voi jo kuitenkin puhua. Ehkä pitää vain ajatella, että hyvän eteen joutuu taistelemaan.

Kyllähän me olemmekin saaneet jotain käsittämättömän hyvää, pienen rasavillin ja täydellisen pojan. Juuri äsken kaksivuotisneuvolassa todettiin, että hän on täysin terve keskosuudesta huolimatta. Siitä ei jäänyt mitään jälkeä.

Olen äärettömän kiitollinen ihmisille, jotka lahjoittavat munasolujaan. Heidän ansiostaan mekin, jotka emme itse muuten pysty, voimme perustaa perheen.

Ehkä vielä pikkusisar pojalle

Kaksi vuotta sitten olisin sanonut, että ei enää ikinä uudestaan. Viime kuukausina olemme kuitenkin alkaneet keskustella mieheni kanssa, että josko sittenkin vielä kerran yritettäisiin.

Olen nyt 35, ja Ovumiassa odottaa pakkasessa yksi alkio. Jos raskaus onnistuisi, siitä voisi syntyä geneettisesti täyssisarus lapsellemme. Päätös on iso, koska riskit ovat suuret edellisen raskauden vaikeuksien vuoksi.

Emme kuitenkaan halua jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä, sillä sen eteen on tehty niin paljon työtä, ja haave toisesta lapsesta on suuri.

Prosessin aloittamista helpottaa tieto siitä, että meitä odottaa mahtava henkilökunta. Oma lääkärimme Candido Tomás on ehkä yksi valloittavimmista persoonista, joita olen koskaan tavannut. Hän on niin oikeassa ammatissa kuin vain voi olla.

Hän saa aikaan tunteen, että minä ja mieheni olemme maailman ainoita asiakkaita ja hän tekee työtä vain perheemme eteen. Hän on niin empaattinen ja elää hetkessä.

Paljon auttoi myös Mirka Haukkamaa, joka tuli omaksi hoitajaksemme, kun aloitimme lahjamunasoluhoidot. Mirka loi meihin rohkeutta epätoivon hetkinä ja rentoutti tunnelmaa huumorillaan.

Monelle kynnys siirtyä lahjasoluhoitoihin on iso ja ehkä pelottavakin, koska geeniperimä katkeaa. Vaikka olimme miettineet asiaa pitkään, ilman ammattilaisten tukea se olisi voinut olla vaikeampikin. Kannattaa kuunnella ja luottaa heihin, kun he vinkkaavat, että nyt olisi oikea aika ottaa seuraava askel.

Blogin kirjoittaja on nimimerkillä ”Titta” esiintyvä Ovumian asiakas.

Lue lisää Ovumian lahjamunasoluhoidoista
Hoidot lahjoitetuilla munasoluilla

 

←  Takaisin