Blogi 3.10.2016

Parisuhteelta vaaditaan asioita, joiden saavuttamiseen taidot eivät riitä – ja siksi niin moni uhkaa jäädä lapsettomaksi

Julkaistu alkuperäisenä Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 1.10.2016

 

TYÖSKENTELEN psykologina perhesuunnittelukysymysten parissa enkä juuri ihmettele, että monen kohdalla lasten hankkiminen lykkääntyy. Parisuhteelta ei ehkä vaadita kohtuuttomia lapsen hankkimista ajatellen, mutta siltä vaaditaan asioita, joiden saavuttamiseen läheskään kaikilla eivät taidot riitä.

Moni haluaisi lapsen suhteeseen, jossa vallitsee syvä tunneyhteys ja tunne siitä, että kumppanin kanssa voisi selvitä melkein mistä vain. Kun nämä kriteerit eivät täyty, lapsen hankintaa siirretään.

On sinänsä viisasta odottaa parisuhteelta paljon, kun suunnitellaan jälkikasvua. Nuori aikuinen ei ole välttämättä oppinut parisuhdetaitoja juuri missään, jos hän ei ole omaksunut niitä omilta vanhemmiltaan. Turvalliseen parisuhteeseen ei valmista mikään koulu, ja ystävien kanssa parisuhdetyytymättömyydestä puhuminen voi usein vain vahvistaa omaa suhteessa olemisen vaikeutta.

Toisaalta nykykeskustelussa perheen perustaminen hahmottuu melko uhkaavana ilmiönä. Paljon puhutaan siitä, miten lapsi muuttaa koko elämän, omaa aikaa ei jää ja lapsi vaatii ehdotonta ja täyttä läsnäoloa ja kahden vanhemman omistautumista kasvatustehtävälle.

Pahimmassa tapauksessa voi syntyä vaikutelma, että teit vanhempana niin tai näin, et kuitenkaan riitä, priorisoit väärin tai keskityt lapseen liikaa tai liian vähän.

Vanhemmuus hahmottuu niin vaativana tehtävänä, että ihan tavallisiin fiksuihin ihmisiinkin iskee rimakauhu. Pelonsekaisissa tunnelmissa lapsen hankkimista siirretään.

Sopivaa kumppania etsivät ja parisuhteessa lapsen hankintaa empivät tarvitsisivat psykologista tukea. Keinoja parisuhdetyytyväisyyden parantamiseksi on kyllä tarjolla esimerkiksi parisuhdekurssien ja -terapian muodossa, mutta apu ei aina kohtaa tarvitsijaa.

Vanhemmuuden vaatimusten hölläämisellekin olisi paikkansa. On oikeastaan ristiriitaista, että niinkin myönteisestä asiasta kuin vanhemmuus luodaan julkisessa keskustelussa herkästi suoritus, jossa kovin moni ei näyttäisi yltävän tyydyttävään tulokseen. On aika laskea rimaa, jotta yhä useammat uskaltautuisivat ottamaan askeleen kohti lapsiperheonnea.

 

ovumia hedelmöityshoito
ovumia hedelmöityshoito

 


Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen
PsM, laillistettu psykologi, psykoterapeutti, seksuaalineuvoja


Kommentoi