• fi
    • sv
    • en

Lapseni sai omiani paremmat geenit

Kirsikka Halonen (nimi muutettu)

Kun aloin seurustella mieheni kanssa, meillä oli molemmilla sama tavoite. Halusimme vanhemmiksi, saada lapsia ja perheen.

Yritimme aluksi yksin. Vuoden jälkeen aloin epäillä, että jossain on jotain vikaa. Olin jo aiemmin ollut pitkissä seurustelusuhteissa ilman ehkäisyä, enkä ollut tullut raskaaksi.

Olin silloin 29- ja mieheni 31-vuotias, kun hakeuduimme tutkimuksiin. Teimme julkisessa terveydenhuollossa kaksi IVF-hoitoa eli koeputkihedelmöitystä omilla sukusoluilla. Niiden jälkeen siellä todettiin, että onnistuminen näyttää niin epätodennäköiseltä, että emme saaneet enää kolmatta hedelmöityshoitoa.

Tulimme Ovumiaan, ja teimme vielä yhden hoidon omilla soluilla. Oli pakko todeta, että jommassakummassa on jotain vikaa. Aloin epäillä omia munasolujani.

Kokeilimme lahjamunasoluhoitoja kahden eri luovuttajan soluilla. Tulinkin raskaaksi, mutta se päätyi keskenmenoon. Toisesta yrityksestä tuli neljä kemiallista raskautta.

Molemmat sukusolut lahjoittajilta

Oli taas mietinnän paikka. Olimme jo ihan alussa päättäneet, että jos lapsen saaminen ei onnistu omilla soluilla, haluamme ilman muuta yrittää luovutetuilla sukusoluilla.

Miehelle se oli paljon helpompaa, mutta itse kävin vielä ajatusprosessin siitä, tuntuuko lapsi ihan omalta, jos hänellä ei ole omia geenejämme lainkaan. Lopulta oli kuitenkin hyvin selvää, että lähdemme näihin hoitoihin.

Päätös ei ole kaduttanut päivääkään. Ei se tee meitä yhtään enempää tai vähempää vanhemmiksi, onko hänellä meidän geenit vai ei.

Kun otimme myös siittiöt lahjoituksista, niin heti tärppäsi. Meille syntyi tyttö joulukuussa, ja hän on tuntunut omalta lapselta ihan alusta asti. Heti kun sain vauvan syliin, tuli niin onnellinen olo. Mieliala piristyi selvästi.

Olen tyytyväinen, myös siksi, että hän sai todennäköisesti paremmat geenit kuin olisi saanut meiltä. Meillä on paljon perinnöllisiä sairauksia suvussa, mutta sukusolujen luovuttajillahan niitä ei ole.

Lapsettomuus tuntui ylipääsemättömältä

Olen halunnut vanhemmaksi nuoresta asti niin kuin puolisonikin. Lapsi on ollut iso haave. Siksi lapsettomuus on ollut meillä todella hankalaa.

Molemmat vanhempani ovat menehtyneet, mutta lapsettomuus on ollut melkein vaikeampi kokemus. Se on tuntunut niin epäoikeudenmukaiselta.

Parisuhdekin on ollut koetuksella. Hoidot ovat olleet pitkiä, ja kun raskaus on lähtenyt alkuun, on tullut keskenmenoja. En oikein tahtonut uskoa, että saan vielä vauvan syliini.

Onneksi olemme jatkaneet yhdessä. Oikeasti ajattelin, että pääseekö lapsettomuudesta ikinä yli. Asiasta on ollut todella vaikea puhuakin.

Raskausaikana pystyin jo vähän keskustelemaan lapsettomuudesta, mikä auttoi asian käsittelyssä. Lääkärimme Jarna Moilanen on aina valanut uskoa, että toivoa ei ole menetetty.

Hän on muistanut kysyä myös mieheltä, mitä hänelle kuuluu. Monesti mies jää sivuosaan näissä hoidoissa. Ovumiassa on jaksettu kannustaa koko perhettä, ja olemme saaneet todella hyvää hoitoa.

Vauva päätti tuskan, sisarus olisi bonusta

Kaikki tuska unohtui, kun sain oman nyytin syliini. Hoidoissa käyminen oli rankkaa, mutta se oli sen arvoista. Lapsi tuntuu niin omalta ja ihanalta, vaikka on saanut alkunsa luovutetuista sukusoluista.

Meillä on vielä Ovumiassa pakastettuja alkioita täyssisarusta varten. Täytämme tänä vuonna 36 ja 37, ja aiomme yrittää uutta lasta niin pian kuin mahdollista. Vauva syntyi sektiolla, joten vuosi pitää odottaa.

Toisaalta näinkin on ihan hyvä. Jos sisaruksia ei tule, olemme silti oikein onnellisia. On vain bonuspalkinto, jos vauva saa vielä sisaruksen.

Varmasti elämä voi olla hyvää ilman lapsiakin. Kaikki eivät saa tai edes halua niitä. Itse olen onnellinen siitä, että jaksoin tarpoa läpi kaikkien vaikeuksien. Lopussa odotti palkinto.

Toki kaikille ei käy näin. Jos vain voimat riittävät, hedelmöityshoidoissa kannattaa käydä. Palkinto voi tulla, vaikka tilanne tuntuisi todella toivottomalta.

Itseäni helpotti vaikeuksien keskellä lapsettomuudesta puhuminen ja tieto siitä, että on muitakin väyliä tulla vanhemmaksi kuin raskaus.

Blogin kirjoittaja on nimimerkillä esiintyvä Ovumian asiakas.

←  Takaisin