Pitkässä viljelyssä alkioita viljellään laboratorio-oloissa ns. blastokystivaiheeseen saakka.
Tuorealkionsiirto tehdään blastokystiviljelyssä 4-5 päivän kuluttua munasolujen keräyksestä perinteisen 2-3 päivän sijaan. Blastokystivaiheiset alkiot pakastetaan neljän, viiden tai kuuden päivän ikäisinä. Keskimäärin 40 prosenttia hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy blastokystivaiheeseen.
Blastokystiviljelyn etuna on alkiovalinnan tehokkuus, sillä vain parhaimmat alkiot kehittyvät blastokystivaiheeseen. Blastokystivaiheisella alkiolla onkin jakautumisvaiheista alkiota korkeampi todennäköisyys johtaa raskauteen tuore- ja pakastealkionsiirron jälkeen. Blastokystivaiheisia alkioita käytetään hyvin tuloksin myös alkiodiagnostiikassa.
Blastokystiviljelystä on hyötyä etenkin, kun saadaan kerättyä runsaasti munasoluja. Vähäisillä munasolumäärillä on riskinä, että alkiokehitys pysähtyy ennen blastokystivaihetta, eikä alkionsiirtoa päästä tekemään.
Blastokystivaiheisessa alkiossa alkaa yksilön kehittyminen eli solutyypit alkavat eriytyä omiin tehtäviinsä. Ulkosolut ovat litteitä, tiukasti toisiinsa kiinnittyneitä soluja, jotka ympäröivät blastokystin nesteen täyttämää onteloa. Alkio kiinnittyy kohtuun ulkosolujen avulla, ja ne muodostavat istukan sekä uloimmat sikiökalvot. Blastokystin ontelon seinämässä, ulkosolujen päälle jakautuneena, on nystymäinen sisäsolumassa, josta kehittyvät sisimmät sikiökalvot sekä sikiö.
Vitrifikaatio
Vitrifikaatio soveltuu erinomaisesti kaikille alkionkehitysvaiheille, erityisesti herkille munasoluille.
Menetelmässä estetään jääkiteiden muodostuminen kylmänsuoja-aineilla ja erittäin nopealla jäähdytyksellä ns. lasisiirtymälämpötilaan (-124°C). Tällöin solujen jäätymisvauriot vähenevät ja alkioiden sulatuksen jälkeinen eloonjäämisprosentti nousee korkeaksi (yli 90%). Ennen vitrifikaatiota vähennetään blastokystivaiheisen alkion ontelosta nestettä laser-avusteisesti.
Pakastealkionsiirto voidaan tehdä joko luonnolliseen tai hormonituettuun kuukautiskiertoon.
